Viime kuukaudet ovat meneet niin vauhdilla, että aikaa ei ole juuri ollut mihinkään. Mieheni meni kolmeksi kuukaudeksi työmatkalle, ja kaikki hänen työt jäi minun hoidettavaksi siksi aikaa. Lisäksi lasten koulujutut vei huomattavan paljon ylimääräistä huomiota. Meidän toinen lapsi lopetti peruskoulun juuri ja hänen koulussa on ollut tapana että äidit järjestää lauantai lounaita päättävän luokan lapsille, rahan keräyksiä lasten motivoimiseen ja jopa rahankeräyksiä opettajien motivoimiseen oli vähän väliä.
Täällä keniassa monet koulut pitävät päättävää luokkaa niin tärkeänä että monissa kouluissa lasten koulupäivät venyvät päättävässä luokalla jopa 15 tunnin mittaisiksi. Meidänkin lapsi heräsi joka aamu kello 5. Kouluun lähtö oli ennen kello kuutta ja koulua kesti ilta kahdeksaan asti, mikä tarkoitti sitä että hän oli kotona iltayhdeksän maissa. Hurjan pitkät päivät nuorilla! Hurjan pitkien koulupäivien lisäksi lapsilla oli koulua myös lauantaisin, tosin lauantaina he pääsivät kotiin jo neljältä. Monilla kouluilla on kilpailua keskenään ja tämän vuoksi he vaativat oppilailta paljon.
Tämä vuosi tulee olemaan viimeinen vuosi, jolloin päättävä luokka on kahdeksas luokka, minkä jälkeen on nelivuotinen lukio. Tänä vuonna seitsemännen luokan aloittaneet ovat jo uudessa systeemissä, mikä on kuusi vuotta alakoulua, kolme vuotta yläkoulua ja kolme vuotta lukio-opintoja. Meidän perheessä kaksi vanhempaa on tässä vanhassa systeemissä, ja kaksi nuorempaa tulevat olemaan uudessa systeemissä.
Huono puoli täällä maalla asumisessa on se, että hyviä lukioita ei täältä lähistöltä löydy, joten me joudutaan lähettämään lukiolaiset sisäoppilaitokseen lähimpään kaupunkiin. Näin suomalaisena ajatus sisäoppilaitoksesta tuntuu vieläkin oudolta, vaikka meidän vanhin lapsi on käynyt sisäoppilaitoksessa jo kaksi vuotta.