Meidän ikuisuusprojekti, eli talon rakennus, alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Tai ainakin puolessa välissä, riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Paljon on vielä tehtävää, mutta ainakin päästään pian muuttamaan sisään.
Harmiksemme ensimmäinen rakentaja, joka teki perustukset, tuntui olevan enemmän suurpiirteinen, kuin tarkan mitan miehiä. Nyt kun katson seiniä, tuntuu että yksikään seinä ei taida olla ihan suora. Onneksi olen tässä kymmenen Kenian vuoden aikana oppinut olemaan hermostumatta pikku seikoista. Kuten kieroista seinistä. Mikään tässä talossa ei taida olla sitä mitä kuvittelin, tai kuvittelin tilaamani, mutta ei se mitään.
Oon tässä miehelle viimeiset viisi vuotta puhunut ja lähettänyt kuvia valkoisista keittiön kaapeista yhdistettynä mustaan tasoon ja hän ne lupasi toimittaa. Ja sitten hän tuli tumman ruskeiden kaappien kanssa kotiin. No ei se mitään, keittiön kaappejahan ne vain on.
Kun kylpyhuoneen seinät oli laatoitettu ja mies meni ostamaan lattia laattoja, sanoin että mustat kävisi hyvin yhteen niiden seinälaattojen kanssa, kuittasi mies kuulleensa. Ja sitten hän toi ihan muunlaisen laatan.
Pikku Murheita, mistä ei enään osaa olla edes murheissaan, koska oon niin iloinen että talo alkaa olla vihdoinkin valmis.